sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Leikkiä vain

Kissat juoksevat ympäri taloa jahdaten toisiaan. Pikkuisten tassujen rytmikäs töminä saa minut hymyilemään ohikiitäväksi hetkeksi ja unohtamaan itseinhoni. Pian se kuitenkin palaa entistä vahvempana ja tukehduttaa minua tutulla otteellaan.

Olen syönyt liikaa.
Tunnen kylmien käsien hiipivän kurkulleni.
Olen lihava.
Paine päässäni kasvaa.
Vihaan itseäni.
Näkymättömät kädet murtavat niskani. Kuulen rusahduksen mutta en tunne mitään.

Hetkeksi uni haihtuu.  

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

... :"(